Käsityöläisyyden ihmeellinen maailma

Karnaluksi reissulta ravintolasta

Olen todella iloinen siitä että aikoinaan raskauden tuomat äitiys-hormoonit saivat taottua päähäni ja sydämeeni asian jota minun tulisi suoltaa. Tällä tarkoitan käsitöiden ihmeellistä maailmaa. Käsityöt ovat palauttaneet sen luovuuden kipinän, jonka kadotin 90-luvun lopulla.


Uskoisin että käsityöläiset nyökyttelevät päätään kun väitän että käsillä tekeminen tuo rennon ja hyvän olon ja vaikka välillä jokin menisi pieleen ja päättää kuitenkin kahta kovemmin jatkaa asian työstöä, voi lopuksi todeta että armoton ähräys oli vaivan väärti.

Tie Karnaluksin sydämeen

Olen huomannut myös sen että mitä enemmän teet käsitöitä, sitä enemmän asia on mielessäsi..voidaanko puhua käsitöihin koukuttumisesta?

..on neulontaholisteja jne. ehkä jokainen tarvitsee jonkin asian, mihin olla "koukussa". Joidenkin koukuttumisen kohteet eivät tosin ole hyvät ja lopulta päätyy hoito-ohjelmiin tai muihin vastaaviin mutta voinen väittää ettei käsityöläisyys tuo kuitenkaan mukanaan sellaisia ongelmia.

Tokihan joku voi tärvätä rahansa ylikalliisiin lankakeriin mutten ole vielä tavannut ihmistä, joka olisi joutunut moisen vuoksi velkakierteeseen. Voinkin väittää että käsityöholistina oleminen on suht terveellinen koukuttumisen kohde.

Itse en myönnä olevani ainakaan vielä niin pahassa koukussa ettenkö voisi esimerkiksi mennä nukkumaan ilman että olen vaikkapa kutonut kymmentä riviä.
Saan kuitenkin hyvän olon siitä että pääsen tekemään käsitöitä, yleensä muille ja antamaan sitä kautta jotain hyvää eteenpäin.

Karnaluksin vetoketjukäytävä

Opiskeluni käsitöiden ihmeellisessä maailmassa on tuonut tullessaan monta ahaa-elämystä ja olen huomannut myös sen että meitä käsityöihmisiä yhdistää jonkinlainen harmonia. Käsityöt tuovat rauhaa ja hyvää oloa. Olisinkin hyvä että jokainen ihminen pääsisi tekemään jotain luovaa.

Tokihan on ihmisiä jotka ovat sitä mieltä etteivät käsityöt ole heidän juttunsa ja moni menettää hermonsa kun koittaa neuvoa esimerkiksi miten tehdään isoäidinneliö. Ehkäpä juuri se ei ole heidän "juttunsa" mutta ei pidä luovuttaa vaan koittaa jotain muuta, vaikkapa puutöitä mikäli lankakerät saavat aikaan yökkäysrefleksin. 



Kirjoittaessani käsitöiden tuovan rauhaa ja ahaa-elämyksiä tuli mieleeni käsityörinki jossa erimaiden päättäjät istuvat keskenään kutomassa ja virkkaamassa. Joku on tehnyt käsityönsä jo melkein valmiiksi, joku ei pääse eteenpäin ja kolmas neuvoo miten silmukat voisi koittaa tehdä toisella tavalla josko se helpottaisi. Ajatus siitä että päättäjät istuisivat ringissään ja kokisivat sen harmoonisen olon voisi auttaa ihmisiä sopuun pääsemiseen. Ajatus moisesta on toki mahdoton ja hiukan koominen mutta välilllä tuntuu että ihmiset yleensäkin voisivat edes yrittää nähdä asioita muuten kuin mustavalkoisesti ja yrittää ymmärtää ja kannustaa muita.

Rukkien ihmeelinen maailma

Kuuntelen tällä hetkellä Erykah Badua ja juon kahvia samalla kun suollan ajatuksia tekstiksi. Ulkona paistaa aurinko ja syksy tekee tuloaan.  Tuntuu hyvältä kun välillä saa mahdollisuuden vain olla ja tehdä jotain, mitä tässä niin kiireellä täyteen ahdetussa elämässä ei aina muista tehdä. Olla vain ja nauttia siitä ettei tähyile kokoajan kelloa. Nyt hakemaan toinen kahvikupillinen ja jatkamaan rentoa olemista ainakin vielä hetken kun siihen on kerran mahdollisuus :)

Koulukokeiluja villasta